Kun omat tarpeet aiheuttavat valtavan syyllisyyden

Viime syksynä istuin turhautuneena silloisen työpaikkani eli päiväkodin taukohuoneessa syömässä eväsleipääni. Puheensorina solisi ympärilläni, mutta itse en jaksanut innostua osallistumaan keskusteluun.

Introverttinä tarvitsen päivittäin täysin omaa aikaa - edes hetken - jotta akkuni latautuvat.

Töissä oli ihana työporukka, paras missä olen ikinä ollut! Mutta kun lapsille on täysin läsnä joka hetki - ja toki tiimikavereille - niin huomasin nopeasti, että tarvitsin lyhyiden taukojen olevan vain itseäni varten. Töissä ei kuitenkaan ollut mitään paikkaa, missä olisin voinut olla yksin edes hetken.

Tämä oma tarve aiheutti valtavan ristiriidan sisälleni. Kaipasin tauoilla omaa aikaa, jotta voin työaikana antaa itsestäni kaiken - mutta samalla tunsin syyllisyyttä tästä tarpeestani. Pelkäsin, että haluni olla rauhassa näyttäytyi tylyltä ja etäiseltä, joka ei halua jutella tauolla muiden kanssa.

Asia vaivasi minua paljon, ja tunsin olevani umpikujassa.

Olin tehnyt jo tovin hermostotyöskenteyä, ja tiesin esim. kuinka hengityksen avulla saa hermoston rauhoittumaan hetkessä, ja tuotua turvan tunnetta kehoon. Koska työpaikalla vessa oli käytännössä ainoa paikka, jossa sai olla hetken yksin ja rauhassa, niin aloin yhdistämään vessakäynteihin oman rauhoittumishetkeni. Nyt saatat ajatella, että valtasin vessan töykeästi useaksi minuutiksi niin, että muut joutuivat jonottamaan. Ehei. Vakautin hermostoni samalla kun pissasin (sori suora puheeni!).

Aloin toistamaan tätä - ja arvaatko mitä siitä seurasi? En kokenut enää tarvetta käpertyä tauoilla itseeni, vaan jaksoin olla sosiaalinen ja läsnä myös siellä. Ja mikä vapauttavinta: sisälläni oleva valtava ristiriita ja syyllisyyden tunne omista tarpeista hävisivät!

Jos haluat tietää, mitä harjoituksia siellä vessassa tein, niin käy katsomassa TÄÄLTÄ.

 Kerro, jos otit jonkun kokeiluun!

💚 Anne